Perusrataa ja uusintaa tunnilla

Menin perjantaina irtoestetunnille, jolla hyppäsin Tupsulla. Tunnilla hyppäsimme ensin yksittäisiä tehtäviä ja sitten niistä muodostettua rataa. Lopuksi harjoittelimme myös uusintaa. Ihan aluksi menimme ravissa kahdella puomilla pitkää kaarevaa linjaa. Pian tehtävää vaihdettiin niin, että ensimmäisen puomin jälkeen nostettiin laukka. Puomeille paikat sopivat aika hyvin ja linja onnistui kivasti. Tupsu oli tapansa mukaan reippaalla tuulella.

Suunta vaihdettiin oikealle ja kaarevan ensimmäinen nostettiin aluksi pieneksi ristikoksi. Seuraavalla kierroksella myös toinen puomi nostettiin. Viimeisellä kerralla kun tulimme tätä tehtävää, molemmat esteet olivat pystyjä. Linjasta on vain kuvia, joten en muista yhtään miten se meni.
     Seuraavaksi hyppäsimme porttia muutaman kerran. Ensin Tupsu lähti kääntymään vähän aikaisin ja en itse nähnyt suoraa linjaa esteen yli, joten tiestä tuli vähän vino ja siksi hyppykin meni huonosti. Toinen hyppy, joka näkyy videollakin, meni paremmin.
Viimeinen tehtävät ennen rataa, oli 6 laukan pysty-okseri linja. Sitä tulimme muutaman kerran, eikä tullut mitään isompia ongelmia.

Rata alkoi portilla, jonka jälkeen käännyttiin oikealle. Sitten pinkki pysty lävistäjällä ja juuri hypättu linja. Video alkaa vasta linjan toiselta esteeltä. Sitten käännettiin kavaleteistä rakennettu okseri ja viimeisenä aluksi tultu kaareva linja. Alkurata sujui ihan hyvin, toiselle okserilla vähän pohjaan ja sen jälkeen laukanvaihto jäi vähän viime tippaan. Siitä huolimatta viimeiset kaksi estettä tulivat hyvin.

Uusinnan esteet olivat 1, 2, 4, 5 ja 7. Piti tehdä pienemmät tiet tai sitten ratsastaa vaan selvästi reippaampaa laukkaa. Olin viimeisenä vuorossa, joten katsoin vähän mitä muut tekevät. Kaiki tekivät pienet tiet, pienemmät kuin mitä ajattelin. Tein sitten itsekkin ne melkeimpä pienimmät tiet. Ykköseltä tuli heti pohjaan ja pudotus. Tupsu jäi väärään laukkaan, mitä en ehtinyt korjata kun hätiköin vähän vain pieniä teitä. Tupsu luuli hetken aikaa, että hyppäämme okserin, mutta kääntyi kuitenkin oikealle esteelle, jolle kuitenkin tuli huono tie. Sitten se vaihtoi laukan uuteen suuntaan vääräksi. En saanut käännettyä ihan pienintä mahdollista tietä. Sitten okseri ja väärässä laukassa eteneminen jatkui aina seuraavalle okserilla asti, jolla suunta vaihtui. Viimeinen kaarre ja este olivat radan ainoat hyvät kohdat ja muuten menikin sitten aika kehnosti.

Suitsiprojekti

Ohje suitsin: Seikkailu ihmemaassa

Toukokuun lopussa luin Seikkailu ihmemaassa blogista kirjoittajan itsetekemistä suitsista. Ajattelin itsekkin sitten tilata tarvikkeet ja tehdä samantyyppiset suitset. Koska en voinut tehdä suitsia yhdelle tietylle hevoselle, laitoin niihin vasemmalle puolelle soljen, josta suitsia saa säädettyä hevoselle päähän sopivaksi. Tarvikkeisiin kului noin 35 €, mutta nauhoja jäi yli, niin että innostuin tekemään kaksi muuta otsapantaa, helmillä koristellun lisäksi.

Leirillä pääsin kokeilemaan niitä hevosellekin, nimittäin Hallalle, joka Miralla oli mukana. Suitset sopivat hyvin kimolle hevoselle ja ihan kivoja kuviakin sain, niinä lyhyinä hetkinä, joina Hallalla oli korvat hörössä.

Tein poskiremmejä ja niskahihnaa vastaavan osan simppelillä, litteän mallisella punoksella, mutta siihen olisi voinut tehdä melkein mitä tahansa. Toisen puolen soljen vastinhihna on tehty letittämällä, koska siihen saa näppärästi soljen mihin kohtaan vain. 

Otsapannat kiinnitetään vetosolmulla tai solmimalla. Aluksi tein helmiotsapannan ja sain aloittaa kaksi kertaa alusta ennen kuin tajusin sen idean ja sain helmet keskelle nauhaa ja tasaisin välein. Kahta narua oli vaikea saada yhtäaikaa helmen läpi, mutta kun ne kieritti toisiinsa se onnistui paremmin.

Tekemisprosessi sisälsi paljon ajatustyötä. Miten päättelen tämä, kuinka pitkä tämän osan pitää olla, kuinka paljon jätän kiristys/löysäämisvaraa. Netistä etsiskelin mittoja ja löysinkin. Nyt suitsien pitäisi olla säädettävissä X-Fullista Ponykokoon tai vähintään Cob-kokoon.

Mikä oli suosikkikuvasi? Entä kummasta kuvissa nähdyistä otsapannoista tykkäsit enemmän?

Leiri - Päivä 5: Leirikisat

Leiri loppui perjantaina leirikisoihin, jonka radan suunnittelimme ja rakensimme itse edellisenä päivänä. Olin radan rakennuksessa itselleni ehkä ei-niin-tyypillisesti paljon äänessä. Faben ontumisen takia sillä ei voinut mennä, joten ratsuksi valikoitui Panda. Sillä en ole niin paljoa keväällä mennyt, mutta nyt muistui mieleen, kuinka kiva sillä on hypätä. Teimme Roosan kanssa Pandalle sykeröt ja häntään verkkoletin, joista löytyy kuvatkin. Muita kuvia ei sitten olekkaan.

Tykkäsin tosi paljon radasta joka sisälsi kivasti joitakin leirin aikana tehtyjä tehtäviä. Aiempina vuosina on ollut tehtävärata, jossa oli muutama este, mutta nyt rata oli enemmän estepainotteinen ja pari tehtävää sitten seassa. Estekorkeuksia oli kaksi, joista sai valita. Menin niistä isomman eli 70 cm. Sovimme arvostelun, joka oli aika paljon muunneltu leirikisoihin sopivaksi. Aikaa otettiin, mutta ei ollut virhepisteitä vaan aikaa tuli lisää jokaisesta virheestä. Pudotuksesta taisi olla n 4 sekuntia. Kiellosta ei tullut lisäaikaa, koska uusi lähestyminen vie jo niin paljon. Jos tippui, aika pysäytettiin ja rata jatkui samasta kohdasta. Arvostelu oli kiva, koska kisat eivät menneet ihan pilalle jos sattuikin tapahtumaan jotain. 

Verkassa Panda tuntui kivalta ja reippaalta ja hypyt tulivat hyvin yhtä lukuunottamatta. Rata alkoi yksittäisellä pystyllä kulmasta, jolle ihan hyvin. Sen jälkeen linja, joka oli vähän lyhyt neljä. Panda tuli ekalla pohjaan, joten kolmella ei oltaisi ainakaan ilman virhettä selvitty okserin yli. Ihan hyvä neljä siis. Sitten lyhyellä sivulla tuli 4 sekunnin pysähdys kahden puomin väliin, aika nopeasti piti saada laukasta pysähtymään. Panda otti muutaman askeleen laukkaa kun pyysin sitä raviin. Pitkällä sivulla oli ravikavaletit, jotka menivät vähän erikoisesti yli. Portille tuli tosi pohjaan ja sen jälkeen rata ei sitten sujunutkaan enää yhtään. Kaarevalle linjalle oli käännettävä joko ennen tai jälkeen peruutuspaikan, mutta sopiva reitti olisi ollut juuri niitten kohdasta, joten päätin kääntää niiden välistä. Kaarre meni vähän pitkäksi ja pystylle tuli vähän vino lähestyminen ja iso hyppy johon en päässyt kokonaan mukaan. Ja sitten viimeiselle esteelle taas pohjaan. Rata olisi voinut sujua paljon paremmin. Kisoissa vaan tulee vähän hätiköityä ja unohtaa sen siistin ja tarkan ratsastamisen. Rutiinia radoilta niin ehkä alkaa sekin sujumaan. Aikani riitti 0,08 sekuntia yli toiseksi sijoittuneen voittoon. Silti se harmitti, koska moni ratsasti paljon paremmin kuin minä. 

Onnistunut estetunti

Julkaisen nyt tässä välissä postauksen estetunnista Siirilässä. Viimeisen leiripäivän kisoista tulee sitten myöhemmin. Olin viime viikon keskiviikkona taas pitkästä aikaa Siirilässä ja olin estetunnilla Kaapolla. Tarkoitus oli mennä vielä torstaina koulua, mutta kenttä ei ihan kestänyt niin kovaa sadetta mitä silloin oli.

Tehtiin aika lyhyt ja simppeli verkka, ilman mitään tehtävää, ravissa ja laukassa. Aluksi ravattiin vain ympäri kenttää ja tein jotain ympyröitä päätyihin. Kaapolla oli tosi kiva ravi. Huomasin itse ja opettaja myös sanoi siitä, eli ravissa ohjat jäi vähän löysäksi kuten yleensäkin meinaan jättää ja ne roikkuivat vähän. Tiukat ohjat siis, ei mitään pyykkinaruja.

      Vasemmassa kierroksessa otimme myös laukkaa ja laukkasin kaksi pidempää pätkää ja tein ympyröitä. Kaapon laukka oli myös mukavaa, vaikka olikin todella matkaa voittava.

Kaikki kuvat © Jenni Pekkanen

Videoista kiitos, Nea Keskiselle

Verkan jälkeen vaihdettiin suunta ja hypättiin pientä kentän keskellä olevaa pystyä muutamaan kertaan. Molemmat hypyt menivät hyvin ja paikka osui kohdalleen. Pelkäsin mokaavani ensimmäisen hypyn, kuten jostain syystä melkein aina, mutta kun paikka sopi ja tiesin koska Kaapo hyppää ja muistin pitää painon jalustimilla, pääsin hyvin mukaan.

Seuraavaksi hyppäsimme linjaa kahdelta innarilta okserille. Väli oli Kaapolla neljä laukkaa, kunhan näin pienemmillä esteillä pyysi vähän eteen. Ensimmäisellä yrityksellä en kuitenkaan tehnyt mitään,en tiedä miksi, joten väli jäin pitkäksi. Kaapo hyppäsi kaukaa ja kompastui vähän. Toisella kierroksella muistin sitten ratsastaakkin ja linjasta tuli parempi. Sen jälkeen vaihdoimme tehtävää niin, että innareilta käännettiinkin kaarevasti kapealle muurille. Tämän linja olikin lyhyt neljä ja en taaskaan muistanut ratsastaa tarpeeksi huolellisesti, joten muurille tuli vähän lähelle.

Viimeisenä tehtävänä ennen rataa tulimme pitkällä sivulla olevaa lankun ja sarjan linjaa. Sarjassa oli okseri ja pysty ja väliin meni yksi askel. Lankulta sarjalle oli hyvä kolme laukkaa, kunhan laukka ei päässyt tarpeeksi pitkäksi. Linja meni aika hyvin.

Sitten hyppäsimme rataa. Ensimmäisellä kerralla vähän pienempää ja toisella kaikki sitten omalla korkeudella. Rata alkoi innareiden ja okserin linjalla. Sen jälkeen yksittäinen pysty, innarit uudestaan ja niiltä linja muurille. Sitten lankku ja sarja ja yksittäinen pysty toiseen suuntaan. Radan viimeinen este oli muuri toiseen suuntaan. Ensimmäisellä radalla alussa olisi ollut parannettavaa, mutta loppu sujui paremmin. olisi ollut paljon parantamista. Innarit ja okseri oli ihan ok, mutta sen jälkeen en saanut laukkaa vaihdettua tarpeeksi nopeasti ja laukka jäi hitaaksi ja pyöri vähän paikallaan. Sen seurauksena pystylle tuli vaivalloinen hyppy. Muurilla Kaapo kolautti ja puomi putosi. Sanna korosti sitä, että kun pitää kädellä vähän vastaan, Kaapo hyppää korkeampia ja parempia hyppyjä. Lankulle aavistuksen kaukaa, mutta Kaapon on helppo antaa hypätä kaukaa, koska se ei tuota sille ongelmia. Sarjalle kuitenkin hyvä etäisyys. Pystylle pohjaan ja kun pidin kädellä vastaan hypystä tuli iso ja ylöspäin suuntautunut. Esteen jälkeen reitin korjaus ja matka jatkuu muurille, joka tuli hyvin.

Viimeiselle radalle esteet nostettiin arviolta 70-80 cm. Tämän kokoisilla esteillä alkaa oikeasti vasta tuntua esteratsastukselta, 60 cm on vähän tylsää ja rutiinia, ehkä tiedostamattani en jaksa panostaa ja keskittyä niin paljoa pienemmillä. Rata sujui kokonaisuudessaan tosi hyvin, mikä varmasti näkyi leveässä hymyssäni. Vaikka kolmosesteelle tuli pudotus niin se ei paljoa haitannut. Varsinkin kahdelle viimeiselle esteelle tuli tosi kivat hypyt. Lopuksi kaikki tulivat vielä jonkin radan kohdan uudestaan. Tulin ensimmäisen linjan ja keltaisen pystyn, koska pystylle tuli pudotus. Nyt se sujui älyttömän hyvin.

Kaapo oli juuri mun tyylinen hevonen, iso laukka, eikä tarvitse koko aikaa olla pyytämässä eteenpäin. Sen hypyissä oli helppo olla ja paikat sai hyvin kohdalleen. Varmasti yksi kivoimmista hevosista, joilla olen koskaan ratsastanut.

Leiri - Päivä 4: Esteitä, hevosagilityä, ilman satulaa ja yömaasto

Torstaina menimme poikkeuksellisesti esteitä jo aamulla, kun ei ollut ihan niin kuuma. Hyppäsin todella pitkästä aikaa Vertillä, jolla viimeksi menin kouluakin viime kesänä. Hyppykerrasta ei ole mitään muistikuvaa.

Kentällä oli valmiina neljä estettä, joista kolme oli S-kiemuran muodossa. Aluksi menimme kiemuraa ravissa puomeilla. Kaarteissa piti olla tarkkana, että ne ovat sopivan kokoiset, eivätkä liian suuret. Viimeisen puomin jälkeen taas hevoset lähtivät helposti jo oikomaan, eivätkä menneet kunnolla kulmaan.

Verkkahypyt otimme pelkästään kiemuran keskimmäiselle esteelle pienelle ristikolle. Ensimmäisessä hypyssä jäin jälkeen, mutta toinen meni paremmin. Pitäisi vaan muistaa pitää se paino tarpeeksi jalustimilla, eikä istua satulassa kuin perunasäkki ja jalustimet heiluu jalassa.

Sen jälkeen tultiin itse kiemuraa. Aluksi siinä oli vain kaksi ensimmäistä estettä ja kolmas oli puomi. Vertti kääntyi hyvin ensimmäiselle ja kaarre toisellekkin tuli sopivasti. Se vaihtoi laukankin ristikon päällä kun siirsin pohkeet toisin päin. Pian kaikki esteet nostettiin ristikoiksi ja tulimme samaa tehtävää muutaman kerran. Kovin tarkasti en muista kertoa, kun tunnista on jo yli viikko, mutta päällisin puolin kiemura sujui hyvin.

Hyppäsimme myös pientä rataa, joka sisälsi kiemuran toisen esteen, joka oli laitettu okseriksi, sekä kolmannen esteen toisesta suunnasta, josta oli linja kavaletille. Vertti yritti oikoa päädyssä aika paljonkin ja linjan ensimmäiselle esteelle tuli pohjaan. Pieni eteenratsastus ja toiselle esteelle ihan sopiva viisi askelta.

Lopuksi saimme hypätä kentällä olevista esteitä oman keksimämme radan, jokainen omansa. Ratani alkoi kiemuran ensimmäiseltä esteeltä, tosin toisesta suunnasta. Sen jälkeen linja toisesta suunnasta, okseri ja linja uudestaan. Okserille käännyttäessä Vertti vähän punki ulospäin ja laukka hidastui. Okserille tuli sitten pohjaan. Radan jälkeen tulin okserin vielä uudestaan ja se meni ainakin vähän paremmin kuin edellinen kerta.

 

Teoriatuntia varten rakensimme kentälle muutaman agilitytehtävän, joita sitten teimme Kompan, Röllin ja Tupsun sekä Miralla mukana olleen Hallan kanssa. Menin radan ensin Kompan kanssa ja myöhemmin myös Hallan. Muistaakseni menin myös Röllin tai Tupsun, en muista kumman.

Katsokaa nyt kuinka suloinen se on ♥

Halla

Kompalle kavaleteillakin sai nostella jalkojaan

Tässä tehtävässä Tupsulle oli hyvin, että yksi puomi pysyi ylhäällä. Sokerinpala siis kierrettiin ympäri ja samalla ylitettiin jokainen puomi.

Lopuksi Mira meni kavaletit Kompan kanssa laukassa ja Kompa hyppäsi kaksi viimeistä kerralla.

Teorian jälkeen suuntasimme Kompan kanssa ottamaan pääkuvia. Miten voikaan poni oll noin suloinen! 

Iltapäivällä menimme uudestaan ilman satulaa. Sain ratsukseni Simon, josta en ollut ihan niin varma, että oliko se hyvä idea. Talvisissa koulukisoissa ja ainoalla estetunnillamme kuului rataan myös pukittelua. Agilityn jäljiltä kentällä oli sokkelo ja kavaletit jäljellä. Aluksi menimme sokkeloa käynnissä ja isokokoisella Simolla sai olla tarkkana, että se kääntyy. Leikimme myös Seuraa johtajaa, jossa ylitimme kavaletteja. Simolla on niin tasainen ravi, että siellä oli paljon helpompi olla kuin Tupsun ravissa. Laukka taas on isoa ja keinuttavaa, mutta kyllä sielläkin pysyi.'

Leikimme taas Talli palaa ja siinä menikin sitten hetken aikaa. Myös yksi kierros väriä otettiin ja olin Simolla päädyssä huutamassa värejä. En ainakaan muista, että olisimme leikkineet mitään muuta.

Hyppäsimme taas pitkällä sivulla olevaa estettä, ensin oikeaan kierrokseen ristikkona kahteen kertaan ja kerran pystynä. Vähän hyppäämistä mietin, että toivottavasti hevonen menee yli ja pysyy käsissä. Ihan hyvinhän se meni tähän asti.

Sitten vaihdoimme suuntaa ja este oli pikkuisen isompi kuin toiseen suuntaan. Ja eiköhän Simo hyppää ohi, ja en tietenkään pysy kyydissä. Kauan ennen estettä Simo punki jo ulos ja olin aika varma, ettei se hyppää, mutta ajattelin sen menevän siististi ja loivasti ohi. Mutta sitten se hyppäsikin vähän isommin sivuun. Yleensä muistan tippumiseni aika hyvin ja jopa ne miljoonat ajatukseni ennen kuin osun maahan. Nyt en muista mitään muuta kuin auringon ja sen, että löydän itseni maasta. Ja, että kolautin pääni tolppaan ja siihen sattuu vähän. Säikähdin itse aika paljon ja jäin istumaan maahan hetkeksi. Nousin takaisin selkään ja uusi yritys ravissa ristikolle ja sitten laukassa. Ja Simo meni kiltisti yli. Käskin muuten tunnin aluksi muitten leiriläisten muistaa kuvata tippumiseni. Ja he tekivät työtä käskettyä, siitä on sekä video, että kuvia!

Hyppäämisen jälkeen leikimme vielä hetken Talli palaa, ja ilmeisesti pää otti ihan kunnolla osumaa, koska piti iahn oikeasti miettiä, että mikäs leikki se olikaan, vaikka juuri sitä leikittiin. Mutta ihan sillä siitä onneksi selvittiin.

Yömaastoon lähdimme vähän ennen yhtätoista. Sinne pääsin Tupsulla, jolle Anni oli tehnyt letin ja laittanut kukkia. Käynnissä ja ravissa etenimme suurimman osan matkasta, mutta kyllä laukattiinkin pari kertaa. Tarkoitus oli kuvata kypäräkameralla jotain, mutta se lähti irti alkumatkasta... Käytiin se sitten myöhemmin hakemassa tiensivusta.